Kasvun siemenet, kasvatusaiheinen blogi

Tämä teksti on referaatti artikkelista Ekososiaalinen kasvatus – Viisi teesiä ratkaisuehdotuksena antroposeenin ajan haasteeseen. Artikkeli julkaistiin vuonna 2022 Kasvatus & Aika -julkaisussa ja sen kirjoittajia ovat Sami Keto, Raisa Foster, Jani Pulkki, Arto O. Salonen ja Veli-Matti Värri. Artikkelissa tarkastellaan ekososiaalisen kasvatuksen teoreettisia lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita, ja sen keskiössä on ekososiaalinen ajattelu eli maailmantulkinta, jossa ekologinen ja sosiaalinen todellisuus ovat syvästi yhteydessä toisiinsa. Kirjoittajien mukaan ekososiaalisen kasvatusajattelun pohtimisen tärkeys perustuukin kasvatuksen keskeiseen rooliin ihmisyhteisössä vallitsevan maailmankuvan kestävämpään suuntaan muokkaamiseksi. Tätä varten kirjoittajat esittelevät viisi teesiä ratkaisuehdotukseksi ihmiskeskeisen kulttuurin, eli antroposeenin, tuottamien ongelmien ratkaisemiseksi. (Keto ym., 2022.)

Ekososiaalinen ajattelu ja kasvatus antroposeenin aikana

Ekososiaalisen ajattelu viittaa maailmantulkintaan, jossa ekologinen ja sosiaalinen todellisuus ovat syvästi yhteydessä toisiinsa. Tämän suuntauksen juuret ovat 1960-luvun ympäristöliikkeessä, jossa alettiin kantamaan huolta maapallon kantokyvystä, kun ihmisen toiminnan huomattavat vaikutukset maapallon ekosysteemeihin tunnistettiin. Ihmisen aikaan saamien vaikutusten johdosta alettiin puhua uudesta geologisesta aikakaudesta, antroposeenista, eli ihmisen ajasta. Lisäksi ekososiaalisen ajattelun taustalla vaikuttavat teoretisoinnit ekofenomenologiaan liittyvästä kehollisesta ymmärryksestä maailmasuhteen rakentumisessa sekä ekososiaaliseen oikeudenmukaisuuskasvatukseen liittyvät valtasuhteita purkavat näkökulmat. (Keto ym., 2022.)

Kasvatuksen ydintehtävät: (eko)sosialisaatio ja (eko)individuaatio

Artikkelissa määritellään kasvatukselle kaksi toisiinsa jännitteisessä suhteessa olevaa tavoitetta: sosialisaatio sekä individuaatio. Sosialisaatiolla viitataan yhteiskunnan jäsenyyteen kasvattamiseen ja kasvamiseen, kun taas individuaatiolla viitataan yksilön persoonallisuuden ja elämänpolun muodostumiseen. (Keto ym., 2022.) Kirjoittajat esittelevät ekososialisaatiota käsittelevän mallin, joka koostuu kolmesta tasosta. Mallin ensimmäisellä tasolla kiinnitetään huomiota siihen, miten monilajiseen ekososialisaatioprosessiin vaikuttaa muutkin kuin ihmisyksilöt. Esimerkkinä tästä kirjoittajat käyttävät holobionttiteoriaa, jonka kautta ihminen nähdään ihmissoluista ja mikrobeista rakentuvana monilajisena kehoyhteisönä. Tämä kehoyhteisö aloittaa muodostumisensa jo ihmisen sikiövaiheessa ensimmäisten mikrobien kohdatessa sikiön. Tämä sikiövaiheesta alkanut ympäristön ja ihmisen välinen prosessi jatkuu läpi elämän, ja elämän eri vaiheissa mikrobiomista voikin päätellä, että millaisessa suhteessa ihminen on esimerkiksi luontoympäristöönsä. (Keto ym., 2022.) Minusta on mielenkiintoista tarkastella ihmistä moniulotteisesti hänen vuorovaikutussuhteidensa summana; sen lisäksi, että ihminen on riippuvainen ja muodostuu suhteessa hänen kanssaan vuorovaikutuksessa oleviin ihmisiin, vaikuttavat häneen myös monet muut ei-inhimilliset toimijat, kuten kasvit, mikrobit ja sienet. Mallin toisella tasolla kuvataan ihmisen osallistumista ja vuorovaikutusta ekososiaalisessa yhteisössä. Tämän ajatuksen mukaan ihminen voi olla, ja onkin, vuorovaikutuksessa muiden eläinten, kasvien ja mikrobien kanssa yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta. Ekososialisaation kolmas taso keskittyy eettisen maailmasuhteen luomiseen eli siihen, mitä on hyvä vuorovaikutus ”enemmän kuin ihmisen maailmassa”. Koska elämä, inhimillinen ja ei-inhimillinen, suuntautuvat jatkuvasti itsestä kohti toisia, liittyy ekososialisaation etiikkaan empatia. Onnistuessaan ekososialisaatio mahdollistaa empatian ja huolenpidon laajentamisen koskemaan myös ei-inhimillistä maailmaa. (Keto ym., 2022.) Ekososialisaation vastavoimana toimii ekoindividuaatio, joka viittaa ekososiaalisesti vastuullisen itseyden kehittymisprosessiin. Vaikka ekoindividuaatiolla on individualismin kanssa sama kantasana, on se käsitteenä kuitenkin individualismikriittinen. Tästä kriittisyydestä huolimatta ekoindividuaatio huomioi kuitenkin yksilön itseksi tulemisen prosessiin liittyvät tarpeet. Ekoindividuaatio auttaa yksilöä kehittämään minuuttaan ja itsetietoisuuttaan huomioimaan muut ihmiset ja muunlajiset olennot. Tämän prosessin seurauksena yksilön elämästä kehkeytyy itseyden, ympäristön ja monilajisen yhteisön välinen kokonaisuus. (Keto ym., 2022.)

Ekososiaalisen kasvatuksen viisi teesiä

Perustuen ekososiaaliseen ajatteluun sekä ekososialisaatioon ja -individuaatioon, kirjoittajat esittävät viisi ekososiaaliseen kasvatukseen liittyvää teesiä, joita noudattamalla inhimillisen ja ei-inhimillisen maailman välinen vuorovaikutus voisi parantua. Ensimmäisen teesin mukaan ihmisyhteisö tulisi ymmärtää monilajisena yhteisönä. Ihmisen sosiaaliseen piiriin kuuluu nimittäin muiden ihmisten lisäksi monia muita olentoja: mikrobeja, kasveja, muita eläimiä ja sieniä. Vaikka emme jaakaan yhteistä kieltä näiden ei-inhimillisten olentojen kanssa, olemme silti vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Näin ollen kasvattajien tulisi altistaa kasvatettavia monilajisille kasvuympäristöille. (Keto ym., 2022.) Toisen teesin mukaan autonomian ihannetta tulisi kehittää moninaisen yksilöllisyyden ja monilajiset suhteet huomioivaksi. Ihmisistä tulisikin kasvattaa monilajisten yhteisöjen vastuullisia jäseniä. Yksilöllisyyden ja itseyden kehittymiseen liittyvissä kasvatustavoitteissa ei ole mitään väärää, kunhan niitä tarkastellaan ja sovitetaan suhteessa monilajiseen yhteisöön. Kolmannen teesin mukaan ihmisen osallistuminen ekososiaaliseen yhteisöön tulisi nähdä kokonaisvaltaisemmin. Teesin mukaan ihminen on huomioitava havaitsevana, aistivana, tuntevana, tahtovana ja tiedostavana olentona, koska kokonaisvaltaisten kokemusten kautta ihmisestä tulee kyvykäs kriittiseen tiedostamiseen. Näin hän kykenee liikkumaan kohti vastuullisempaa elämää tunnistamalla paremmin sisäisiä pyrkimyksiään. (Keto ym., 2022.) Neljännen teesin mukaan myönteiset vuorovaikutustaidot ja ekososiaalisesti kestävä osallisuus liittyvät keskeisesti kasvatukseen. Viemällä kasvatettavia monilajisiin ympäristöihin voidaan kehittää myönteisempää suhdetta ei-inhimillisiä olentoja kohtaan. Monilajista empatiaa vaalimalla ei-inhimillisten olentojen vahingoittamisesta tulee vastenmielisempää ja niiden suojelemisesta ja huomioimisesta mielekkäämpää. Viidennen teesin mukaan ekososiaalista osallisuutta voitaisiin tuottaa taideperustaisilla ja kontemplatiivisilla menetelmillä. Kontemplatiivisen pedagogiikan käsitteen alle kuuluvia harjoitteita, esimerkiksi meditaatiota ja joogaa, harjoittamalla on mahdollista oppia tunnistamaan monilajisen yhteisön osallisuuksia ja kehittää empatiaa suhteessa siihen. (Keto ym., 2022.) Kontemplatiiviseen pedagogiikkaan kuuluvia harjoitteita onkin länsimaissa hyödynnetty, mutta se on ollut perinteisesti riisuttua alkuperäisistä, usein hengellisyyttä sisältävistä, sisällöistä. Tietoisuustaidoista ja meditaatiosta on tullut stressinsietoväline ja joogasta fyysistä rasitusta ja rauhaa tuottava jumppatuokio. Meditaation ja joogan juuret ovat Intiassa ja sen lähialueilla, ja on hyvä huomioida, että niiden harjoittamisen keskiössä on perinteisesti ollut vahva hengellinen ulottuvuus. Onkin mielenkiintoista pohtia, miten tällaisiin, nyt lännessä hengellisyydestä irrotettuihin, perinteisiin voitaisiin uudelleenkytkeä kirjoittajien peräänkuuluttamia ihmisyyden ylittäviä merkitysyhteyksiä.

Yhteenveto

Ekososiaalisen kasvatuksen keskeisenä periaatteena on sosialisaatio- ja individuaatioprosessien tulkinta ekososiaalisen linssin kautta. Monilajinen vuorovaikutus on mahdollista ymmärtää siihen liittyvän syvällisen kehollisen yhteenkietoutuneisuuden kautta. Näin ollen kokonaisvaltainen, koko monilajisen yhteisön huomioiva vuorovaikutustaito ja eettinen maailmansuhde edellyttävät tietoisen itseyden kehitystä. Ekososiaalisen kasvatuksen kautta ymmärretään, että eettisesti vastuullinen itseys on mahdollista vain toisten subjektien kanssa yhdenvertaisessa vuorovaikutuksessa. (Keto ym., 2022.) Kirjoittajien ajatus on tavoiteltava ja ylevä, mutta pelkään sen sovittamismahdollisuuden puolesta; Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassakin kasvatusfilosofinen näkökulma perustuu kokemukseni mukaan pitkälti ihmiskeskeisyyteen.

Kirjallisuus

Keto, S., Foster, R., Pulkki, J., Salonen, A. O., & Värri, V.-M. (2022). Ekososiaalinen kasvatus: Viisi teesiä ratkaisuehdotuksena antroposeenin ajan haasteeseen. Kasvatus & Aika, 16(3), 49–69. https://doi.org/10.33350/ka.111741