Kasvun siemenet, kasvatusaiheinen blogi

Uudet, vehreät nummet liljoineen
suutelevat askeleeni tervetulleiksi.
Sydämeni makaa puhtauden puntarissa,
kun viattomuuden arviointiin ryhdyttiin.
Tämä tuuli huutaa kaislikossa todellista nimeäsi
ja minussa tuo huuto kaikuu alati laajenevassa tyhjässä,
tilavuudessa, jonka asutit sinä, nyt tuntematon,
sieluni haalistunut vuokralainen.

Kuitenkin on ylevää tässä laaksossa nousta
sumuverhojen ylle ja oivaltaa täydellisyys,
pakahtua kaikkiallisten asiainkulkujen rihmastosta,
todistaa paikkani sen risteämissä,
liikuttua suuruudestamme syleilyn palveluksessa,
jokiuomaa muovaavina perhosvaikutuksina,
ketjuanalyysien päättymättöminä syinä ja seurauksina –
causa sui collectiva.

Jaettu ja jakamaton,
kylvö ja sadonkorjuu,
kehissä kierteitä kaartava,
kainosävelin askeelensa asettava – –
kehä ja linja näkökulman aterinvaihtoehtoina.

Karsastava katsastus johtaa kvanttiymmärrykseen
toden luonteesta;
kolikko on puoliksi jaettu ja kipitämme tuota hataraa viivaa,
keskitie kävelyn kehyksenä, tuo kaita polku
(se lie kadotuksemme suojana)
jota me, katajainen kansa, kompuroiden kuljemme.